Mobiiliraha avasi Itä-Afrikan innovaatiohanat

Itä-Afrikka näyttää digitaalisen kehityksen nopeudessa komeaa esimerkkiä myös  länsimaille. Yksi kehityksen tärkeä vauhdittaja on ollut maksamisen digitalisointi.

 

Teksti ja kuvat: Anssi Grekula

Digitalisaatio on ottanut kukonaskelia monissa kehitysmaissa. Esimerkiksi Keniassa hypättiin käytännössä lankapuhelimista ja läppäreistä kokonaan ylitse suoraan matkapuhelimiin. Ympäröivä äärimmäinen köyhyys ja sisäinen palo puskevat monia itäafrikkalaisia ratkomaan erittäin kiperiä ongelmia yrittäjyyden keinoin.

Tarina kulku ei kuitenkaan muistuta länsimaiden läpikäymää kehityskaarta, sillä hitaasta ja johdonmukaisesta verkottumisesta poiketen Itä-Afrikassa kaikki alkoi siitä, kun kännykästä tuli sekä pankki että lompakko.

Ja sitten alkoi tapahtua.

Startup-pöhinää Ugandassa

Post-it-lappujen värittämästä ikkunasta avautuu vehreä ja aurinkoinen näkymä Kampalaa ympäröiville kukkuloille. Lasiseinäisten neukkareiden ympäröimän avokonttorin pöytäryhmillä startup-yrittäjät näppäilevät läppäreitään. Gilbert Arinda esittelee Hive Colabia suomalais–ugandalaiselle vierailijajoukolle.

– Tämä on yksi Ugandan harvoista teknologiahubeista, jotka melkein kaikki ovat Kampalassa, hän sanoo.

Gilbert Arinda vastaa Kampalassa Hive Colabin toiminnasta. Kyseessä on Ugandan ensimmäisiä innovaatiokeskuksia.
Vuonna 2010 perustettu Hive hautoo teknologiayrityksiä koulutuksen, terveydenhuollon ja maanviljelyksen sekä nykyisin myös rahoituksen ja hallinnon aloilla.

Sen suojissa on syntynyt esimerkiksi Yoza, “pyykinpesun Uber”, joka yhdistää keskiluokkaiset asiakkaat paikallisiin pyykkärinaisiin. Asiakkaat varaavat pyykkipalvelun sovelluksen kautta, mutta pyykkäreille Yozalta soitetaan, sillä harvalla heistä on älypuhelinta. Yozan kerrotaan jopa tuplanneen joidenkin pyykkäreiden tienestin.

Yrittäjyysbuumia ruokkii Itä-Afrikan nuorta väestöä vaivaava työttömyys, mutta myös valtavan laajat mahdollisuudet, jotka syntyivät, kun maksaminen digitalisoitiin.

Mobiiliraha M-Pesa on Kenian ylivoimainen ykkönen

Jo yli kymmenen vuotta sitten julkaistu mobiiliraha M-Pesa on edelleen yksi yleisimmistä kännykän käyttötarkoituksista Keniassa – heti soittamisen ja tekstiviestien jälkeen. Teleoperaattori Safaricomin pyörittämä sovellus toimii SIM-kortilla, mikä tarkoittaa, että sen käyttöön riittää yksinkertaisinkin matopelipuhelin.

M-Pesa-agentin kioski Nairobissa
Tuntuu erikoiselta huomata, että monet pankit ovat tuoneet mobiilimaksamisen palvelun vasta ihan viime kuukausina Suomen markkinoille. Tosin Suomessa, toisin kuin Keniassa, käytännössä jokaisella on pankkitili.

Nairobin katukuvassa vihreäksi maalattuja M-Pesa-kioskeja vilisee muutaman kymmenen metrin välein.

Saapuessaan markkinoille M-Pesa on osoittanut hyödyllisyytensä muun muassa rahalähetyksissä kaupungeista maaseudulle.

Aikaisemmin kaupungissa työskentelevän, yleensä miehen, oli oltava monta päivää töistä poissa ja tehdä vaarallinen bussimatka setelinippu taskussa perheensä luokse kotikylään. M-Pesalla vaimoa ja äitiä voi muistaa useammin.

Toisaalta tutkimusten mukaan jotkut miehet ovat käyttäneet tilaisuuden hyväkseen ja jääneet kaupunkiin uuden vaimon kanssa, lähetellen vain silloin tällöin rahaa kotipuoleen. Vuoden 2007 vaalien jälkeisissä väkivaltaisuuksissa monet tallensivat säästönsä PIN-koodin taakse M-Pesaan, turvaan taskuvarkailta.

Pandoran lipas aukeaa

Mobiilirahan suursuosio Itä-Afrikassa on avannut valtavasti mahdollisuuksia, kun rahan siirtäminen onnistuu nyt edullisesti lähes keneltä tahansa. M-Pesan ja muiden mobiilimaksujärjestelmien kautta voi muun muassa säästää ja maksaa sähkö-, vesi-, ja televisiomaksuja.

Kuuma teknologia on kuumaa aivan kaikkialla. Kuvassa pienlennokki University of Nairobin kampuksella Nairobi Innovation Week -tapahtuman aikana.
Myös Itä-Afrikassa melko yleisille säästö- ja lainaosuuskunnille (Savings And Credit Co-Operative, SACCO) on tarjolla mobiilimaksuihin perustuvia ratkaisuja. Ensibuuko tarjoaa olemassaoleville SACCOille digitalisoitua hallintajärjestelmää, kun taas Airsave on yksi iso digitaalinen SACCO. SACCOja perustavat muun muuassa matatu-bussien kuljettajat tai maanviljelijät, joiden luottokelpoisuus ei riitä perinteiseen pankkilainaan.

Eräs innostava menestystarina liittyy aurinkopaneeleihin ja erityisesti niiden rahoittamiseen. M-Kopa Solar -yhtiö tarjoaa Safaricomin SIM-kortilla varustettua aurinkopaneelia vaivaisen 50 shillingin (noin 0,50 €) päivähintaan. Kun ottaa huomioon, että aurinkopaneeleiden avulla saatava sähkövalo antaa päivään lisää valoisia tunteja työntekoon tai opiskeluun, summa tuntuu vieläkin pienemmältä. Maksu hoituu tietysti M-Pesalla, ja mikäli päivän maksua ei tule, aurinkosähkö on siltä päivältä poikki.

Teknologisesti yksinkertainen esineiden internetiin ja mobiiliverkkoon perustuva ratkaisu on esimerkki siitä, että innovaatio ei edellytä huipputekniikkaa, vaan koko bisnesmalli ratkaisee.

M-Kopa Solar opettaa myös, että asiakkaan saama arvo voi olla muutakin kuin itse tuote: onnistunut monen kuukauden maksu-urakka toimii hyvänä todisteena luottokelpoisuuden puolesta, mihin harvalla köyhällä on muuten mitään mahdollisuuksia.

Seuraavaksi muuttuvat rekrytointi ja koulutus

Kikkaratukkainen muzungu (valkoihoinen) Mick Larson seisoskelee rennosti Kiberalaisella aukiolla. Hänen yhdessä veljensä kanssa luotsaama Tunapanda Institute on järjestänyt kolmen kuukauden koulutusjaksoja Afrikan suurimman slummin nuorille vuodesta 2013.

Mick Larson pyörittää Jay-veljensä kanssa Tunapanda-instituuttia Afrikan suurimmassa slummissa.
Koulutuksessa opitaan tietotekniikan ja yrittäjyyden lisäksi esiintymistä, ryhmätyötä ja muita pehmeitä taitoja. Tonnikalojen ja pandakarhujen sijaan järjestön nimi tarkoittaa swahilin kielellä yhdessä kasvamista.

Kun Larsonilta kysyy, millä aloilla muutos tapahtuu seuraavaksi, hän alkaa pohtia koulutus- ja työsektoria.

– Hyvin harvalla täällä on yliopistotutkinto, ja työmarkkinoilla on valtavasti ylitarjontaa. Rekrytoijat hylkäävät kategorisesti hakijat, joilla ei ole tutkintoa, vaikka tutkinto ei takaakaan osaamista, Larson selittää.

– Rekrytointi on rikki, toteaa myös suomalais-kenialaisen Fuzun käyttökokemusjohtaja Marko Myllyluoma.

Kuten arvata saattaa, tätä ongelmaa Myllyluoman yritys myös pyrkii ratkomaan. Fuzun avulla työntekijät oppivat hakemaan heille sopivia tehtäviä, ja yritykset saavat parempia hakemuksia vähemmällä vaivalla.

Hajauttamalla uusia mahdollisuuksia

Mick Larson on seuraillut hyvin kiinnostuneena myös erilaisia lohkoketju- eli blockchain-teknologiaan perustuvia sovelluksia. Eräs esimerkki on Bitpesa, jonka avulla voi lähettää bitcoin-kryptovaluuttaa suoraan toisen mobiilirahatileille ympäri maailmaa. Palvelun suosiosta kertoo Safaricomin vahva reaktio ja siitä syntynyt kiista.

Näkymä Kampalaan Hive Colabin post-it -lappujen värittämästä ikkunasta.
Larson uskoo hajauttamisen ideaan erityisesti heikkojen ja kalliiden datayhteyksien maailmassa.

– Erään tutkimuksen mukaan kehitysmaissa uudella netinkäyttäjällä on varaa ladata keskimäärin kuusi minuuttia videota päivässä, Larson muistelee. Pilvipalvelut menettävät merkityksensä mobiilidatan hintojen ollessa korkeita. Ratkaisuksi Larson kehittää Tunapandalla SWAG-nimistä, pelillistettyä, hajautettua vertaisoppimisalustaa.

Larsonin ajatuksiin on helppo yhtyä, ja niitä tukee kaksi globaalia mobiiliteknologiaan liittyvää trendiä: erilaisten chat-sovellusten valtava suosio sekä mesh networking -vertaisverkkoteknologia.

Chat-sovellusten suosio perustuu niiden toimintavarmuuteen heikoilla ja kalliilla yhteyksillä ja intuitiiviseen käyttöliittymään. Firechat-sovelluksen suurelle yleisölle esittelemä mesh networking -teknologia taas mahdollistaa viestittelyn ilman nettiyhteyttä. Viestit nimittäin pomppivat suoraan laitteesta toiseen bluetoothin ja Wi-Fin avulla, kunnes löytävät vastaanottajan.

Aika näyttää, milloin näemme bitcoineja ja oppimateriaaleja saumattomasti laitteesta toiseen siirtelevän aurinkopaneeleilla toimivan mobiiliekosysteemin. Veikkaan, että ennen Suomea sellainen syntyy Kiberaan.

Anssi Grekula Kiberassa

Jutun kirjoittaja Anssi Grekula työskentelee Elisalla palvelumuotoilijana. Hän osallistui Codebus Africa -projektiin vapaaehtoisena kouluttajana Keniassa ja Ugandassa.