Näkökulma: Kone on sinua älykkäämpi – taas

Keinoäly on pitkään ollut suurelle yleisölle pettymys, mutta aivan viime vuosina monia erilaisia valonpilkahduksia on näkynyt jo tunnelin päässä.

Supertietokoneet peittoavat ihmispelaajia niin shakissa, go:ssa kuin television visailuohjelmissa. Kännykkään tai pieneen kaiuttimeen piilotettu apuri osaa puheella komennettuna hoitaa jo monia yksinkertaisia tehtäviä. Robottiautojakin ajelee pitkin maailman mantuja. Näiden esimerkkien rohkaisemana pitkään unholaan jäänyt tekoälyn käsite on noussut taas valtavirtaan ja niin tavalliset ihmiset kuin tutkijat ovat innostuneet siitä.

Näitä uutisia seuratessa on mielenkiintoista pohtia, mihin suuntaan tekoäly oikein on kehittymässä. Ja mitä sillä voidaan saavuttaa?

Pienehkö joukko transhumanisteja uskoo kehityksen jatkuvan kiihtyvällä tahdilla kohti niin sanottua vahvaa keinoälyä.

Pienehkö joukko transhumanisteja uskoo kehityksen jatkuvan kiihtyvällä tahdilla kohti niin sanottua vahvaa keinoälyä, artificial general intelligence. Sellainen tekoäly ei pelkästään suorittaisi pientä, erikseen määriteltyä tehtävää, vaan pystyisi toimimaan ihmisen kaltaisesti luonnollisissa tilanteissa. Esimerkkinä vaikkapa Avaruusseikkailu 2001 -elokuvan HAL9000, joka pystyy pelottavan ihmisenkaltaisesti, kuitenkin kylmän tunteettomasti, toimimaan kuin ihminen.

Toiset asiantuntijat kuitenkin näkevät tekoälyn kehittämisen tulevaisuuden edessä pikemminkin suuren teknologisen muurin eivätkä selvää polkua nykytilasta vahvaan keinoälyyn.

Haluan ja päätän uskoa enemmän edelliseen vaihtoehtoon sillä, vahvan keinoälyn vaikutus ihmisten elämään olisi valtava.

Käytännössä keinoälystä ei kuitenkaan haeta filosofointi- ja keskustelukumppania, vaan apua elämän ongelmatilanteisiin.

Käytännössä keinoälystä ei kuitenkaan haeta filosofointi- ja keskustelukumppania, vaan apua elämän ongelmatilanteisiin. Siksipä nimetyn ongelman ratkaisemiseen rajautuvat keinoälyt ovat olleet mielenkiintoisia ja käyttökelpoisia.

Keinoälyllä ei kuitenkaan ole vapaata tahtoa, vaan se on monimutkainen järjestelmä, joka annettujen syötteiden perusteella tuottaa automaattisesti älykkäitä tuotoksia, toimia tai vastauksia. Matka yksittäisestä loogisesta portista kohti keinoälyä on enemmän jana kuin yksittäinen suuri hyppäys. Näin ollen, koska näemme varmasti järjestelmien monimutkaistumista jatkossakin, näemme myös keinoälyllistymistä.

Erityisesti teollisen internetin, Internet of Thingsin (IoT), myötä näemme paljon laitteita, jotka enenevissä määrin toimivat automaattisesti. Kun näitä laitteita kytketään yhteen ja keinoälykkäisiin taustajärjestelmiin, saamme kohtalaisen nopeasti aikaan kokonaisuuden, joka on ulkopuolisen tarkkailijan vinkkelistä hyvinkin keinoälykäs. Tuntematta järjestelmän osien sisältämiä sääntöjä vaikuttaa siltä, että kokonaisuus tekee itsenäisesti älykkäitä ratkaisuita.

Tuntematta teollisen internetin järjestelmän osien sisältämiä sääntöjä vaikuttaa siltä, että kokonaisuus tekee itsenäisesti älykkäitä ratkaisuita.

Kuvatun kaltainen sensoreista ja tietokoneista muodostuva kokonaisuus on silti hyvin erityinen, koska sen kosketus ympäröivään maailmaan on ennalta määritelty. Sensori mittaa paikassa, johon se on laitettu, niitä arvoja, joita se voi mitata.

Entäpä jos osa kytketyistä laitteista on robotteja, jotka pystyvät vapaammin manipuloimaan ympäristöään ja esimerkiksi liikkumalla hankkimaan tietoa laajemmin kuin kiinteistä ennakkoon määritellyistä syötteistään?

Big dataa tutkiva Stanfordin professori Michal Kosinski kertoi taannoin tilaisuudessamme, että hän pystyy Facebookin tykkäysten perusteella analysoimaan persoonallisuutemme luotettavammin kuin oma puolisomme. Ja tuki väitettään konkreettisilla tutkimustuloksilla.

Stanfordin professori Michal Kosinski pystyy Facebookin tykkäysten perusteella analysoimaan persoonallisuutemme luotettavammin kuin oma puolisomme.

Itseoppivasta keinoälystä syntyy siis vähintään kertaluokkaa monimutkaisempi kokonaisuus, varsinkin jos kokonaisuuteen kytketään erilaisia ja erityyppisiä asioita hoitavia järjestelmiä. Kun kytkettyjen komponenttien määrä kasvaa riittävän suureksi, älykkyyden tasoa ei pysty enää arvioimaan. Sivustakatsojalla ei ole mitään toivoa erottaa, onko järjestelmä vain automaattinen ja erittäin monimutkainen vai niin sanottu vahva keinoäly.

Kosinski korosti tätä huomauttamalla, että big datan perusteella tehtävät johtopäätökset ovat luonteeltaan sellaisia, että normaalia logiikkaa seuraava ihminen ei välttämättä pysty jälkikäteenkään näkemään yhteyttä syötteen ja päätelmän välillä. Vaikka kuinka yrittäisi. Neuroverkkojen ja koneoppimisen yhdistelmällä luotava älykkyys voi olla paljon meitä suurempaa ja vieläpä käsityskykymme ulkopuolella. Ja sen itsessään tulisi yllättää meidät.

Vahva keinoäly tulee siis syntymään spontaanisti. Jäämme jännityksellä odottamaan syntyykö keinotietoisuus samalla lailla.

Kirjoittanut

Topias Uotila on Elisan liiketoimintajohtaja, joka surffaa toimialojen yhdentymisen ristiaallokossa ja ansaitsee palkkansa rakentaessaan Elisalle liiketoimintaa sovellustason ulkoistuksilla.